Eläköön kapitalismi

Julkisten palvelujen ylläpito ja yksityistämisen lykkääminen ovat ajan haaskausta. Mikään hallitus ei voi tietää niin paljoa ihmisten palvelutarpeista, että esim. elintarviketuotannon sosialisointi olisi oikeutettua. Määritellään kuitenkin ensiksi "julkisen" ja "yksityisen" palvelutarjonnan erot:


* Julkinen on kunnan tai valtion verorahoilla ylläpitämää palvelua. Osa sinunkin työ- ja muusta verosta menee tällöin palveluun, jota et mahdollisesti käytä. Ja koska rahoitus tulee eduskunnassa päätettynä könttäsummana, palvelun kyky vastata kysynnän vaihteluihin ja siten palvella on heikko (esim. Suomen julkinen terveydenhuolto).

* Yksityinen on vapaaehtoisesti toimivan yrittäjän palvelua, jonka laajuus ja rahoitus joustavat palvelun käytön, ei "poliittisen ideologian" mukaan. Maksat vain siitä jota todella käytät, eikä senttiäkään hassata turhuuksiin. Kysyntäjouston takia myös palvelun laatu ylittää julkisen palvelutuotannon.


Näistä yksinkertaisista faktoista huolimatta ihmisillä on tapana monimutkaistaa asioita enempää kuin on suurten massojen kannalta tähdellistä. Esim. yhtäkkiä terveydenhuoltoa ei saisikaan yksityistää, koska muuten "terveydenhuolto kaupallistuu ja ihmiset jäävät ilman hoitoa." Toivon sydämestäni, että tällaisen mielipiteen esittäjät kelaisivat, mitä vääryyksiä julkinen palvelumalli jo itsessään tuottaa yksityiseen verrattuna.

Idioottikin tajuaa yllä tehdyn vertailun jälkeen, että asia on nimenomaan päinvastoin. Pakkorahoitettu julkinen "terveydenhuolto" itse asiassa tappaa ihmisiä leikkausjonoihin. Yksityisellä kysynnän kasvuun reagoidaan heti ja potilaat saavat aina hoitonsa. Jos epidemian taas kohtaa julkinen sektori, potilaita tapetaan tietoisesti "oikeudenmukaisemman palvelumallin" nimissä.


Vapautta ja vastuuta

Liberalismi nostaa esille monia tällaisia "näkymättömiä vääryyksiä," joiden puheeksi ottaminen ilman mitätöidyksi tai arvostelluksi tulemisen uhkaa on melkein mahdotonta. Aate kuitenkin korostaa kylmää järkeä, eivätkä liberaalit alennu viettipohjaiseen tunneargumentointiin kuten useimmat valtavirran poliitikot. Loppujen lopuksi vain tuloksilla on merkitystä, ei aatteilla. Jos kapitalismi ja vapaus tutkitustikin lisäävät hyvinvointia monessa suhteessa, miksi siitä yhä kiistellään?

Ehkä ainut kiistelyn aiheuttaja on se, että jotkut poliittisten instituutioiden lellikit saattavat kärsiä talouden vapauttamisesta, minkä vuoksi he ovat valmiita vaikka propagandaan pitääkseen vääryydellä hankitun etulyöntiasemansa. Vapaassa markkinataloudessa kukaan ei ole millään tavalla "erityistapaus," vaan menestys on puhtaasti kiinni ihmisen kyvystä miellyttää lajitovereitaan. Jossain vaiheessa valtioista tuli viattomien kansalaistensa holhoajia, minkä seurauksena työllisyys on laskenut dramaattisesti.

"Hyvinvointivaltion" nimissä pilalle säännellyt työmarkkinat eivät enää tarjoa nuorille mahdollisuuksia. Ammattiliitot lobbaavat poliitikkoja säätämään aina vain paskamaisempia lakeja, joilla työmarkkinat on jaettu sisäpiiriläisiin ja ulkolaisiin. Tämä on romuttanut myös yrittäjyyden kannustimet, kun toiminnan laajentamista ja henkilökunnan palkkaamista säädetään kymmenillä pykälillä, joista yhdenkin täyttymättä jääminen voi johtaa vakaviin seurauksiin. Eläkepommin ohella tämä on ehkä merkittävin syy siihen, miksi Suomea uhkaa köyhtyminen.

Mielestäni oikeudenmukaisuus-argumenttia tulisikin tarkastella uudelleen. Tarkoitetaanko oikeudella sitä, miljoonien ihmisten elämästä päätetään kymmenhenkisellä fundamentalistiparlamentilla, vai sitä, että palvelut muotoutuvat markkinoilla, siis kokonaan asiakkaiden ehdoilla?